Arki on parasta

Arki on parasta

Ihmisen elämästä suurin osa on arkea. ”Arki on parasta” slogan ja ajattelutapa on kehittynyt itselleni pitkän tutkiskelun ja kasvun kautta. Näen arkielämän harmaan sävyt ja arkisen elämän sietämisen vastakohtana ympäristömme ruokkimalle vaatimusten kierteelle, jossa elämämme pitäisi olla nousujohteista, kauttaaltaan kivaa ja elämyksellistä. Ajatukseni on reaktio siihen, että ympäröivä muutos on yhä hektisempää ja elämä yhä kontrolloidumpaa suorittamista. Jos esimerkiksi heräät aamulla normaalissa vireessä mutta stressaannut, koska hyvinvointikellosi kertoo, ettet nukkunutkaan tarpeeksi.

Tavallista ja vajavaista elämää

Hyvä tavallinen arki on minulle itseisarvo. Siihen kuuluu luottavaisuutta perusturvallista ja tasapainoista elämää kohtaan, mutta myös vastoinkäymisiä ja jaksoja, jolloin arki on pääosin harmaata. Eri vaiheissa minua on auttanut pyrkimys katsoa asioita pitkäjänteisesti, mutkien ja rutiinien läpi. Asioita suhteuttamalla olen oppinut vahvistamaan tyytyväisyyden tunnetta, haasteista ja ongelmista huolimatta paljon on samanaikaisesti hyvin.

Asiaan sisältyy myös omien vajavaisuuksien ja puutteiden kohtaaminen ja hyväksyminen. Vaikeaa on kestää arjen harmaita hetkiä, jos ei kestä itseään. Omiin työpäiviini sisältyy mm. ongelmatilanteita ja reklamaatioiden kohtaamista. Vuosia sitten en olisi tällaista palautetta osannut ottaa vastaan yhtä kypsästi kuin nykyään. On tärkeää opetella armollisuutta itseä kohtaan, niin on helpompaa ymmärtää myös muiden inhimillisiä piirteitä.

Peilaaminen

Erityisesti nuorilla on ehdottomuutta ja valtavasti ympäristön luomia paineita, mitä kaikkea pitäisi olla, osata tai omistaa. Keskitie on usein hukassa. Esimerkiksi sinänsä hienojen arvojen kannattaminen, kuten vaikka ekologisuus ja eettisyys, voivat johtaa äärilaitaan, ahdistukseen ja pakonomaiseen käyttäytymiseen.

Ajassamme tapahtuu vahvaa polarisoitumista: On uupuneita menestyjiä sekä enemmän ja vähemmän näkyvästi oireilevia, syrjäytymisen reunalla eläviä ihmisiä. Oman elämäntilanteen peilaaminen heihin, joiden paineet ja mahdollinen pahoinvointi jäävät piiloon, voi lamaannuttaa: Kynnys yrittää koetaan valtavaksi, omat vahvuudet ja ilon aiheet tuntuvat mitättömiltä, jos ylipäätään niitä kykenee havaitsemaan. Toisessakin päässä janaa riski kasvaa sille, että elämä jossain vaiheessa sakkaa.

Peruspeliä

Politiikan teossa mielestäni tänä päivänä pitäisi uskaltaa keskittyä ns. peruspeliin. Lähtökohta on toimivat peruspalvelut, joiden saatavuuteen ja riittävyyteen tulee satsata. Sitä on esimerkiksi se, että työllisyyspalveluissa tai mielenterveyspalveluissa pystytään olemaan asiakkaan kanssa kontaktissa riittävästi. Keskitytään siihen, että pystytään tarjoamaan palveluita, edes niitä peruspalveluita, tarpeen mukaisesti.

”Arki on parasta” ajattelussa ihmisen kokoiset saappaat vievät kohti hyvinvointia, kulkijaa autetaan sekä ojan puolelta että allikosta keskemmälle tietä kohtaan, josta on parempi jatkaa kulkua eteenpäin.

25.2.2021

Kimmo